Hakumatka käynnistyi aikaisin perjantaiaamuna lennolla kohti Kööpenhaminaa.
Köpikseen saavuttiin vähän kahdeksan jälkeen aamulla ja ei muuta kuin vuokra-autoa noutamaan. Oltiin päätetty jo etukäteen, että lennämme Köpikseen ja Tanskan sisäisen siirtymä hoidetaan autolla. Matka Esbjergiin alkoi.
Ison Beltin silta oli matkanvarrella ainoa paikka, jossa tarvitsi maksaa tiemaksua. Jos kuljette tuota kautta, niin kannattaa varata 235 DKK mukaan tai sitten toivoa, että korttimaksaminen toimii. Tosin meinattiin, että meidänhän pitäisi varmaan mennä tuosta BroBizz-kohdasta, eikös se ole niinku tulevien Broholmer-omistajien kaista? :)
Ison Beltin silta oli kyllä aika hieno, mutta jotenkin oltiin luultu sen olevan vielä paljon isompi :)
Matka taittui todella jouhevasti, liikennettä oli paljon, mutta se oli erittäin sujuvaa. Perille päästiin aikataulussa, eli kasvattajan luona klo 13.00, kuten oltiin luvattu :)
Perillä meitä odotti Ronja-emo, joka on kyllä aivan ihana koira, lempeä, ihmisrakas ja halauksia (vaikka kuulemma koirat ei halaamisesta tykkää) ja rapsutuksia rakastava. Huomasi, että Ronja on pikkasen poikki pentujen hoivaamisesta, mutta silti otti meidät aina iloisena häntä heiluen vastaan.
I-HA-NA :)
Ronja ei saanut olla hetkeäkään rauhassa ulkona, jos vain pysähtyi paikalleen, pennut olivat heti kimpussa.
Pihalla oli actionia :D
Ja sisällä sitten sammuttiin niin nopeasti, ettei ehtinyt edes kissaa sanoa :)
Oltiin kasvattajan luona perjantaina kolmisen tuntia. Kasvattaja on aivan ihanan sydämellinen ihminen, kuten myös koko perhe - meidät otettiin avosylin vastaan ja annettiin viettää aikaa heidän kotonaan, vaikkei Lokia vielä mukaan otettukaan. Samalla hoidettiin jo etukäteen kaikki paperit kuntoon.
Lauantaina aamusta mentiin taas kasvattajan luo ja tällä kertaa pieni pelko ns. persiissä. Huomasimme vasta hotellilla, että Lokin passiin ei oltu merkattu ekinokokkoosilääkitystä. O-OU!
Kasvattaja oli heti sitä mieltä, että kyllä se on hoidettu ja hyvinkin hämillään siitä, ettei passissa ollut mitään merkintöjä. Ei sitten muuta kuin soitto eläinlääkärille ja sen jälkeen hyppäsin autoon kasvattajan miehen kanssa ja nokka kohti eläinlääkäriä. No, jokaisella reissulla pitää olla ne muutama muuttuja :)
Oltiin jo asennoiduttu niin, että sittenhän vain vietetään yksi ylimääräinen päivä Tanskassa, jos ei lääkitys ole kunnossa. Lääkitys oli kuitenkin annettu - kaikki kunnossa. Suurin osa pennuista meni Tanskaan, eikä moista leimaa ja merkintää tarvita, joten ei sitä oltu merkattu meidänkään passiin (eikä muuten ruotsalaistenkaan pentujen hakijoiden passeihin).
Saatiin leimat ja merkinnät passiin ja ei muuta kuin kasvattajan luokse takaisin ja Loki kainaloon.
Kotimatka alkoi :)
Loki osoittautui heti alkuun reippaaksi ja äitinsä tapaan "ei jaksa stressata"-tyypiksi :) Ajomatka sujui Lokin tahtiin. Poju nukkui suurimman osan ja välillä ilmoitti että hänellä on tylsää (hinkuvinku, kuono polvelle ja anova katse :)) ja sitten pysähdyttiin, käytiin kävelyllä, joskus otettiin jotain syötävää ja joka pyssillä juotavaa ja jatkettiin taas ajamista. Ei yhtään vahinkoa autoon, vaan kaikki hädät aina ulos - reipas poika :)
Lentokentälle saavuttaessa jouduttiin vähän tappamaan aikaa, kun oltiin aika ajoissa paikalla, mutta sekin meni hyvin. Kun koneeseen menon aika tuli, ei meidän poika paljoa hommaa stressannut - vieläkään :)
Koppaan saatiin mukaan kasvattajalta viltti, jossa oli tutut turvalliset hajut. Seurana kopassa oli myös unilelu, johon oltiin hierottu emon hajut ja kuolat. Lisäksi koppaan suihkuteltiin Adaptil feromonisuihketta. Tämä kombo näytti toimivan todella hyvin, eikä mitään muuta rauhoittavaa sitten lennolle annettukaan :) Kentällä kun jätettiin Loki kuljetettavaksi, tuli hyvä fiilis siitä, että poika on hyvissä käsissä. Teljettyjen ovien takaa suorastaan pursusi ihmisiä ulos, kun kaikki halusi nähdä tämän ihanan pienen pennun. Lokia rapsuteltiin ja kehuttiin ja useampikin halusi vielä murun kotiinsa :)
Voin sanoa, että jos joku niitä rauhottavia olisi lennolle tarvinnut, niin minä! Oli aivan kauheat 1 h ja 20 min! Onneksi lento oli hyvinkin tasaista menoa, eikä mitään isompaa hötkymistä ollut. Lentoemot olivat kyllä aivan ihania, kysyin heti koneeseen mentäessä, että onko kaikki pennulla ok ja onhan lämmöt päällä ja ja ja... Lennon aikanakin vielä tuli pari emoa kyselemään Lokista ja rauhottelemaan, että kaikki on varmasti ihan hyvin :)
Noh, lento meni ihan hyvin, mutta sitten tuli se seuraava muuttuja: Odoteltiin kentällä, että päästään hakemaan Lokia, matkalaukkukin oli tullut jo aikaa sitten (tai siltä ainakin tuntui). Sitten Finskin henkilökuntaan kuuluva nainen huikkasi, että hei nyt päästään hakemaan teidän koira tuolta turvahuoneesta. Suorastaan juoksin ovelle ja odotin jo että saan Lokin syliin ja tsekattua että kaikki on hyvin.
Kentällä on siis turvahuone, johon lemmikkieläimet tuodaan. Homma toimii niin, että matkatavarapuolelta laitetaan lemmikki kuljetuskopassaan ovesta sisään huoneeseen ja sen jälkeen vain toiselta puolelta saa oven auki. No arvatkaa aukesiko se ovi siellä meidän puolella? NO EI!
Henkilökuntaan kuuluvat kävivät vetelemässä korttejaan oven lukijaan ja soittelivat ympäriinsä, mutta niin hienosti oli Finavia järkännyt homman, ettei kukaan tiennyt ketään, kuka voisi jotenkin avata turvalukituksen. EI Hlvtti! Tässä vaiheessa alkoi Kermannin tyttärellä vähän jo sauhuta siihen malliin, että pelkäsin mitä suusta kohta pääsee, jos joku ei tule ja vähän äkkiä avaamaan sitä ovea!!!
Puheluja viuhtoi suuntaan ja toiseen ja jossain vaiheessa joku sitten sanoi, että meidän päästä ei saada ovea auki, kun se on laitettu huonosti toiselta puolelta kiinni. Kiitos tässä välissä Katrille, joka oli jo vedellyt naruja tuloaulassa puolestamme :) Luulen että se auttoi, koska huoneesta kuului ääni - ovi painettiin toiselta puolelta kiinni ja tadaaaaa nyt sitten aukesi ovi meidän päästä ja päästiin Lokin luo!
Poju oli väsynyt, mutta hyvässä kunnossa kaikin puolin, koira ja koppa lämmin :) Huh! Kentällä pidettiin pieni tervetuloa-sessio kuvauksineen ja sitten autoon ja KOTIIN :)
Loki jaksoi vähän ihmetellä kämppää ja sen jälkeen valot sammui, kun pieni koira nukahti taas :)
Siinä seikkailumme Suomesta Tanskaan ja takaisin. Jos olet hankkimassa Broholmeria Tanskasta ja jokin asia askarruttaa mieltäsi, ota yhteyttä :)
