Rakas ihana koiramme Loki oli kateissa 7,5 päivää. Tämä on tarina noista päivistä.
Pitkä vaiherikas tositarina, josta ei puutu jännitystä, draamaa, ei surua eikä iloa. Asumme paikassa, josta on lyhyt matka Keravanjoelle ja vähän pidempi, mutta lyhyt matka myös Lahden moottoritielle.
Kaikki alkoi uuden vuoden aamuna…
1. päivä n. klo 10
Sami lähti normaaliin tapaan Lokin kanssa aamulenkille, jäin kotiin laittamaan aamupalaa pöytään. Tanssahtelin iloisena keittiössä musiikin tahtiin, kun Sami ryntää takaovelle ja huutaa; tule apuun, Loki sai jonkun kohtauksen.
!!!!!!! Vedin jotain vähän lämpimämpää päälle nanosekunnissa ja juoksin paikalle, joka oli n. 100 metrin päässä kotoa.
Sami on paikalla, koiraa ei näy missään. Näen jäljet kohdassa, jossa Loki on maannut, näen että on pissannut paljon ja liikkunut sairaskohtauksen kourissa.
Löydämme jäljet, jotka johtavat pois päin kotoa joelle. Jäljet näkyy joen jään reunassa, näyttää sille kuin Loki olisi yrittänyt rikkoa jäätä, vähän verta kun tassu on saanut siinä kipeää. Kadotamme jäljet. Lähdemme epätoivoisena kiertämään lähimetsää, huutelemme Lokia, kävelemme ja kävelemme. Soitan mutsille, joka tulee viivana tätini kanssa apuun. Kierrämme, huutelemme, etsimme.
Sisko tulee apuun, ihanat ihmiset yhdistyksestämme Aija ja Sinikka mobilisoituvat heti. He lähtevät kiertämään autolla lähikatuja, lähitienoita. Sinikka lähtee kävelemään metsään ja löytää sieltä siskoni, jonka kanssa väsymättä kävelee ympäriinsä. Irmeli soittaa Etsijäkoiraliittoon ja sen jälkeen minulle. Kertoo ohjeita, mitä tehdä ja tajuamme että Lokin huutaminen oli yksi virhe, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Irmeli kertoi, että uuden vuoden takia etsijäkoiran saaminen on todella haastavaa, mutta olemme jonossa.
Etsijäkoiraliiton ohjeiden mukaan rauhoitamme etsinnän pelkästään kävelyksi, etsimiseksi, jälkien hakemiseksi. Kerään kotoa nipun vaatteitamme, joita ripustelen ympäriinsä tuomaan Lokille tuttua hajua ja toivon että mamman mussukka tulisi niiden perässä kotiin.
Saan puhelun, Elina soittaa ja kertoo että etsintäkeikka johon hän oli lähtenyt, päättyi onnellisesti. Koira oli löydetty ja hän pääsee auttamaan meitä. Elinan mukana on etsijäkoira Aris. Rehellisesti, mulla ei ollut mitään tajua siitä mitä etsijäkoira tekee ja mitä tämä kaikki tarkoittaa. Olen vain täydessä paniikissa siitä, että Loki on saanut sairaskohtauksen ja siitä, että Loki on hävinnyt.
Elina ja Aris tulevat paikalle vain kolme tuntia Lokin katoamisen jälkeen. Saamme Elinalta briefauksen siitä, mitä nyt tapahtuu ja mitä tehdään. Sami aloittaa kotona grillauksen, jotta saamme hyviä tuoksuja lisää, jos vaikka niiden perässä Loki osaisi kotiin.
Lähdemme Elinan kanssa metsään, kohtaan josta Loki hävisi. Aris ottaa hajun ja sitten mennään! Aris löytää samat jäljet kuin me ja jatkaa matkaansa moottoritietä kohti. Tässä vaiheessa vähän jännitti, vaikka Lokin kanssa kuljemmekin usein sekä moottoritien vartta että sen yli, en tiennyt mitä odottaa Lokin tilan takia.
Ystävät ja sisko jatkaa ajelua ympäriinsä.
Jatkamme matkaa moottoritien ali joen rantaa pitkin! No enpä olisi arvannut, että Loki löytää tuon reitin, mitä ollaan muksuina käytetty. Hyvä kuitenkin niin, Loki on päässyt turvallisesti toiselle puolelle.
Jatkamme jälkiä Vanhalle Lahdentielle ja suuntaamme Nikinmäkeen. Hetken Nikinmäessä käveltyämme Aris ilmoittaa että täällä on se haju, minä tiedän, täällä se on. Mietin hetken ihmeissäni, että miksi Loki olisi sinne tullut. Nikinmäessä ei käydä lenkillä eikä oikein muutenkaan. Jälkikäteen se sitten iski, sisko asuu vähän matkan päässä ja oli aamulenkillä oman koiransa kanssa käynyt juuri samoilla kaduilla, mitä pitkin Aris meitä vei.
Mutta mitä sitten? Mitä nyt tehdään? Elina soittaa Kaisalle, joka tulee toisen etsijäkoiran kanssa paikalle - Kertun. Kerttu ottaa hajun ja lähtee samaan suuntaan, josta tulimme Ariksen kanssa. Olisiko Loki lähtenyt kotiin päin? Kerttu löytää myös jäljen, joka muodosta ja koosta päätellen on Lokin jälki ja se on menossa kotiin päin. Toivo nousee.
Sami ja siskoni Sari vievät lappuja Nikinmäkeen. Postilaatikoihin, tolppiin, ilmoitustauluille. Laputamme koko Nikinmäen siltä alueelta, johon Aris meidät johdatti.
Saan ohjeeksi, että nyt suit sait kauppaan ostamaan tonnikalaa ja vetämään tonnikalasukkaa kotiin päin turvallisia reittejä. Eihän siinä mitään, Sami haki tonnikalaa huoltoasemalta, joka oli auki ja minä menin penkomaan lasten vaatelaatikoita ja otin sieltä kaikki sukkahousut mitä löysin. Vedän tonnikalajälkiä turvallisia reittejä kotiin. Niitä on toiselta puolelta moottoritietä kolme mahdollista reittiä, eikä ne ole ihan lähekkäin.
Käymme vielä siskon kanssa tuttua lenkkimetsää läpi, ei näy ei kuulu. Päätämme että kokeillaan grillaamista, jonka johdosta siskon kanssa grillataan ilta tutussa lenkkimetsässä porsaan ulkofilettä pannulla. Eikö voisi ruoan tuoksu jo tuoda Lokin paikalle!
Grillaus ei auttanut, vein grillauspaikalle Lokin matkapedin ja pedin päälle grillatut lihat. Ja vedin taas tonnikalasukkaa grillipaikalta kotiin.
Yö kului, uni ei. Illalla vielä sovittiin Elinan kanssa, miten seuraavana päivänä jatketaan. Onneksi ei ollut kova pakkanen - ajattelin.
2. päivä
Nousen klo 6 ja puen päälle, otan mukaan tonnikalasukat ja lähden tarkastamaan, onko Lokin pedillä lihat tallella ja onko pedillä maattu. No ei ole, tulee pieni suru, toivottomuus. Putsaan Lokin pedin tuiskunneesta lumesta ja vedän taas tonnikalasukkaa perässäni kotiin.
Lähdemme Elinan ja Ariksen kanssa jäljelle. Jätämme autot Vanhalle Lahdentielle ja ei muuta kuin Ariksen perässä vauhdilla ja tarkkana.
Aris merkkaa selkeästi tuttuja lenkkimaastojamme, eli Loki pysyttelee tutulla alueella. Se on hyvä ja helpottava tieto. Palaamme Elinan ja Ariksen kanssa autoille, olemme juuri sopineet mitkä ovat seuraavat askelmerkit, kun Elina sanoo “koira on tuolla” ja osoittaa selkäni taakse!
Näen Lokin. Autot ovat pysähtyneet tielle, jonka reunassa Loki kiltisti odottaa vuoroaan, että pääsisi tien yli. Loki näkee minut, lähden kävelemään todella rauhassa Lokia kohti. Loki päättää mennä takaisin metsäkaistaleelle josta tuli tien reunaan. Voi itku!
Elina briefaa taas mut nopeasti, että mitä tehdään, miten lähestyn Lokia, miten pitää käyttäytyä. Lähden metsäkaistaleelle edelleen rauhassa kävellen. Löydän kohdan, josta Loki meni takaisin metsään, seuraan jälkiä. Kävelen hetken pientä Lokin polkua pitkin ja näen edessäni kohdan, jossa Loki on selkeästi maannut pidempään, olisiko lepopaikka vai jopa nukkumapaikka? Nostan katseen ylös ja näen Lokin.
Menen mahalleni maahan, kaivan samalla taskusta makkaranpalasia ja kissanruokaa. Lässyttelen mamman murua ja rakasta ja vältän katsomasta suoraan Lokia silmiin. Näen kuitenkin, että Loki tuntuu sille ettei tunnista, ei tiedä kuka minä olen. Höristää vähän korviaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Loki kääntyy rauhassa pois päin ja lähtee kävelemään toiseen suuntaa.
Tässä välissä puhelimeni on soinut ainakin miljoona kertaa, näköhavaintoja Lokista tulee suorastaan kaatamalla. Soitan Elinalle, joka siirtyy vähän edemmäksi tietä ja tapaa ihmisen, joka on juuri nähnyt Lokin. Tulen ulos metsästä ja lähden pikakävelyä Elinan luo. Hän näkee Lokin. Pääsen paikalle ja törmään taas samaan käytökseen, Loki kääntyy pois ja palaa metsäkaistalleelle. Seuraan hetken Lokin jälkiä metsässä, mutta päätämme kuitenkin että tulen pois metsästä, ettei Lokille tule tunne että häntä ajetaan takaa.
Seuraava vaihe on tuoda paikalle kertakäyttögrilli ja makkaraa. Grilli kuumaksi ja makkarat pöhisemään. Oh nou! Saan puheluita, että Loki kävelee moottoritien vartta taas Nikinmäkeen päin. Hiton koira! Onneksi älysi kävellä moottoritien vartta pitkin, eikä mennä poukkoilemaan motarille.
Nikinmäestä tulee taas havaintoja. Tulostamme lisää lappuja, käymme jakamassa niitä niin paljon, että keneltäkään ei voi enää lappua puuttua! Jonkun on pakko nähdä Lokia vielä lisää. Ajelemme lähikatuja, kävelemme lähikatuja, seisomme parkkipaikalla tutun auton käydessä ja ovien ollessa auki. Annamme laput kaikille koiranulkoiluttajille ja pizzakuskillekin.
Elina soittaa ja kertoo, että saamme käyttöömme loukun. Jos Loki tulisi vaikka nälissään ja hajujen perässä loukkuun, ai että olisi ihanaa! Sami alkaa hoitamaan loukun hakua ja siinä välissä minä taas grillaan makkaraa. Vähän eri paikassa kuin aiemmin, mutta sillä reitillä mitä tiedämme Lokin käyttävän.
Päätämme kokeilemme kaverikoiraa, toinen siskoni tulee paikalle koiransa kanssa. Kävelemme Ariksen ilmaisujen mukaan tiettyä aluetta, leikitämme Sagaa, haukutamme Sagaa, koska se on Sagan tapa ja sen perässä Loki yleensä juoksee heti Sagan luo. Saga katsoo kesken kävelyn metsään, metsässä rasahtaa ja Saga vinkuu kuten aina kun näkee tutun koirakaveri. Voi kun nyt natsaisi! Mutta ei, Loki ei vain nyt anna periksi, lukko päässä on tiukasti kiinni.
Saamme loukun paikalle ja viritämme sen käyttökuntoon. Haen toisesta metsästä Lokin pedin, jonka laitan loukun viereen. Vietän taas loppuillan vetämällä tonnikalasukalla turvallisia jälkiä loukulle.
Taas tuli ilta ja taas tuli uneton yö. Pakkanen on vieläkin ok tasolla. Elina ja Antti käy yöllä katsomassa loukun kertaalleen.
3. päivä
Klo 6 ylös, tsekkaamaan loukku. Mukana tonnikalasukat. Loukku on tyhjä, lähellä ei näy mitään jälkiä, peti on koskematta. Lähden vetämään tonnikalasukalla taas uutta jälkeä kotiin päin turvallisia reittejä, taas kerran.
Sovitaan Elinan kanssa mitä tehdään ja miten toimitaan. Olemme jo sopineet, että lähdemme poikani kanssa loukun lähimaastoon, jos vaikka Dan olisi se joka saa Lokin tulemaan ulos piilostaan. Lähdemme ajamaan Danin kanssa loukkumetsään ja alan saada havaintoja moottoritieltä, että Loki menee moottoritien yli Nikinmäen puolelle, eikä välitä autoista, on väsynyt eikä jaksa väistellä. EIIIII!!!!!
Ajamme Danin kanssa suoraan sinne, mistä Loki on tullut motarin yli. Lähdemme kävelemään teitä ja metsiä, Dan laulaa “Missä mummi asuu, siellä sataa aina lunta, siellä missä mummi asuu nään mä aina hyvää unta…”. Etsimme jälkiä, leikimme, Dan laulaa. Havaintoja ei tule enää, eikä jälkiä näy.
Elina on tulossa Ariksen kanssa paikalle, sisko hakee Danin ja käy vielä autolla tsekkaamassa pari lähitietä, jos vaikka jotain näkyisi. Sami kiertää toisella puolella moottoritietä kotimetsiä ja etsii jälkiä ja Lokia.
Aris ja Elina tulee paikalla, lähdetään Lokin jäljelle. Aris kuljettaa meitä hyvän matkaa ja päädymme joen toiselle puolelle ja Aris näyttää että tuolla! No joki välissä, ei auta muu kuin kävellä takaisin. Aris ottaa vielä uuden jäljen, lähtee seuraamaan vauhdilla. Loki osaa käyttää siltaa! No parempi se kuin joen jää, josta ei tähän aikaan vuodessa tiedä.
Aris kiristää tahtia, nyt mennään vielä lujempaa! Kesken jäljen saan puhelun, että Loki on nähty moottoritien varressa kodin puolella! Antti tulee hakemaan Elinan, Ariksen ja mut ja lähdemme kiitämään kohti havaintopaikkaa. Olemme melkein kohdalla, kun saan toisen puhelun. Puhelu tulee naiselta, joka oli hetki sitten pysähtynyt moottoritielle paikalle, jossa toinen kuljettaja oli osunut autollaan Lokiin! Nyt meinaa päästä itku!!!
Näemme Samin, joka on ollut ajelemassa lähitienoita. Hyppään Samin kyytiin ja lähdemme kuin vimmattu ajamaan moottoritielle. Elina ja Antti lähtevät toiseen suuntaan. Soitan matkalla hätäkeskukseen, kun sain ilmoittajalta tiedon että Lokiin osunut henkilö soitti hätäkeskukseen ja kertoi tarkemmin paikan. Hätäkeskuksesta otetaan tietoni talteen ja sovitaan että paikalle menevä poliisipartio soittaa mulle.
Näemme kohdan, jossa on selkeästi ollut autoja pysähdyksissä. Seuraavasta liittymästä alas ja takaisin motarille. Poliisit soittaa, he ovat nähneet saman paikan, mutta siellä ei ole enää ketään. Saamme luvan harjoittaa omia etsintöjä vaarantamatta muuta liikennettä. Ajamme uudelleen tapahtumapaikalle, pysähdymme ja hyppään ulos autosta. Näen Lokin jäljet, jotka johtaa tien pengertä ylös, lähden seuraamaan niitä.
Ilmoitan Elinalle missä olen, hän pyörii lähiteitä, Sami pyörii lähiteitä, minä jäljitän Lokia metsässä. Jäljet pyörii, kääntyy, sekoaa muihin jälkiin. Taas epätoivon hetki, en ikinä löydä jälkiä uudelleen. Toivonkipinänä päässä on kuitenkin se, että missään ei näy verta. Loki on ainakin ulkoisesti ehjä. Rauhoitan itseäni, vedän henkeä. Katson jälkiä uudelleen ja näen mihin ne lähtee! Seuraan jälkiä ryteikköjen läpi, puskien läpi, pääsen lähemmäs asutusta. Edessä on metrin leveä oja ja jäljet menee suoraan siitä ja jään läpi veteeb. Nyt Loki on kaiken lisäksi vielä kastunut! Pakkanen kiristyy.
Seuraan jälkiä kuin vimmattu metsässä, Loki hyörii ja pyörii, ei uskalla ylittää toista ojaa, jäljet menee takaisin, kiertää ympyrää. Kuulen koiran haukkuvan lähellä, suuntaan sinne. Näen jäljistä, että Loki on käynyt katsomassa koiraa, seissyt etutassut pienen penkereen päällä. Vieressä on tuoreet pissat, ei verta pissassa. Hyvä!
Jatkan jäljitystä ja olen taas jo epätoivoinen, Loki on mennyt polulle, jäljet häviää taas. Soitan väsyneenä Samille, että tulen metsästä jonkun tien päähän ja soitan sitten, mistä mut voi hakea. Menen yhden ojan yli, huomaan tutut jäljet ja taas mennään perässä! Seuraan jälkiä niin kauan kuin voin, mutta taas ne katoaa.
Sami tulee hakemaan mut tien päästä. Hyppään autoon ja päätetään hakea mun auto Nikinmäestä, johon se kaikessa rytinässä jäi. Saan matkalla puhelun mieheltä, joka oli myös pysähtynyt motarille tapahtumapaikalle. Hän oli jutellut paremmin henkilön kanssa, joka Lokiin osui. Oli saanut pysäytettyä auton melkein kokonaan, mutta vähän töytäissyt kuitenkin. Kaikki paikalla olleet olivat olleet yhtä mieltä siitä, että Loki lähti koiralle ominaisella tavalla pois paikalta, ei ontunut mitään, eikä vinkunut, mutta oli väsyneen ja peloissaan olevan näköinen.
Tulemme kotiin ja teemme taas suunnitelman siitä, miten jatketaan. Molemmat siskot jakaa lappuja tutuilla huudeilla, kaikki postilaatikot, kaikki tolpat ja ilmoitustaulut, bussipysäkit.
Otan taas tonnikalasukan käyttöön, löydän Lokin jäljet pois metsästä. Hitto ne tulee just siinä kohtaa pois metsästä, mistä Sami haki mut kyytiin! Prkle! Olisiko Loki tullut mun perässä jos olisin mennyt siitä kävellen kotiin? Omatunto soimaa!!
Seuraan Lokin jälkiä taas. Käyvät talon pihassa, palaavat tielle, jatkavat tietä pitkin, menevät pihan poikki ja taas takaisin tielle.
Siskot ajelee lähiteitä, toinen sisko ottaa vuorostaan tonnikalasukan ja vetää sitä turvallista reittiä kotiin. Sami grillaa kotona.
Aris tulee paikalle. Kokeilemme tällä kertaa sitä, että minä en lähde mukaan jäljelle, vaan jään odottamaan pidemmälle. Aika nopeasti saadaan haju siitä, mihin päin Loki on lähtenyt. Aris vie Elinan lähelle kotiakin, mutta se on väärä hälytys. Oikea suunta on se, mihin Aris ilmaisi ensin. Siskot lähtee jakamaan lisää lappuja. Ollaan jo ihan kotikulmilla, enää vähän matkaa kotia Loki!
Saamme Antin ja Väiskin paikalle varmistamaan ja vahvistamaan Ariksen ilmaisut. Olen taas kauempana odottamassa, mutta tarpeeksi lähellä liikahtamaan tarvittavaan suuntaan. Vedän siis tonnikalasukkaa taas kotiin päin.
Väiski vahvistaa Ariksen tsekkaukset. Loki on lähtenyt koululle päin ja majailee siellä jossain. Koululle? Hmmm, taas vähän ihmetyttää että mitä se siellä, kun ei me lenkillä siellä käydä. Noh, siellä on tietenkin Danin hajuja, kun välitunneilla saa leikkiä viereisessä metsässä. Siskot jatkaa laputtamista väsymättä, juttelevat kaikille näkemilleen ihmisille ja jakavat puhelinnumeroani, jos vaikka joku näkisi Lokin.
Pakkanen on taas kiristynyt. Toinen sisko käy laittamassa loukun kiinni Lokin aiemmalla alueella. Ei jälkiä, kukaan ei ole käynyt loukulla, mutta se jo arvattiin koska Loki on siirtynyt lähemmäs kotia.
4. päivä
Odotamme havaintoja, muuta ei voi oikein tehdä. Käyn kuitenkin vetämässä tonnikalajälkeä uudelleen kotiinpäin paikalta jossa viimeksi olen Lokin jälkiä nähnyt.
Olemme jo sopineet, että menen koulun metsään grillaamaan, kun Lokista tulee havainto ja ihan meidän läheltä, Loki olisi melkein jo kotona kun kääntyisi muutaman oikean käännöksen. Mutta ei, menee taas vähän pois päin. Pyörin alueella, saan koko ajan puheluita. Seuraan Lokin jälkiä pihoissa, tiedän että Loki on ihan hetken edellä mua. Mutta silti Loki on vaan niin kaukana.
Jään passiin sovittujen teiden risteykseen, huudeille jossa Lokia aamulla nähtiin. Pyörin ympyrää, levitän mamman hajuja toivottavasti niin paljon ettei Loki voi erehtyä siitä, kuka siellä pörrää. Jaan kaikille koiranulkoiluttajille puhelinnumeroani, juttelen kaikkien kanssa ketä näen, kyselen onko Lokia näkynyt, onko jälkiä näkynyt. Saan ihanalta ihmiseltä kupillisen kuumaa glögiä, kun hän on huolissaan siitä, etten minäkin kylmety.
Sisko laputtaa ja ajelee lähikatuja läpi, vain ajelee. Näkee Lokin, joka poistuu taas alueelta koululle päin, ei pääse perään koska Loki kulkee pihojen poikki. Mutsi grillaa meillä kotona makkaraa ja lohta.
Elina ajelee reittejä, joissa Lokia on nähty, sisko ajelee samoilla huudeilla.
Havainnot tältä päivältä hiljenee taas, on se aika päivästä kun Loki näyttää aina lepäävän.
Sisko löytää Lokin jäljet läheltä koulua. Aris tulee Elinan kanssa paikalle ja Aris merkkaa samaa aluetta. Siellä se meidän kaupunkininja jossain on, mutta kun ei tule esiin eikä sitä näy!
Siirrämme loukun koulun läheiseen metsään, jonne Aris merkkasi ja minkä Väiski merkkasi edellisenä iltana. Taas herkkuja loukkuun tarjolle, lämmintä vällyä alle ja tuulelta suojaan pienten kuusten väliin. Havainnot loppuvat taas.
Saan illalla viestin, että läheisessä metsässämme on kuulunut ison koiran haukuntaa. Loki ei yleensä hauku muuten vain, mutta pitää ottaa varman päälle. Käyn vetämässä tonnikalasukkaa teitä pitkin metsän laidasta kotiin päin. Kotona takapihalla grilli käy kuumana koko päivän.
Käymme loukulla kahden tunnin välein, ei jälkiä, ei Lokia loukussa, pakkanen kiristyy edelleen.
5. päivä
Aloitan aamun käymällä taas kertaalleen loukulla, ei jälkiä. Siirryn tuttuun passipaikkaan tällä kertaa autolla, jos tarvitsee liikahtaa nopeasti johonkin. Saamme taas tuttuun aikaan paljon havaintoja Lokista. On jälkiä, on nähty. Mutsi ja faija käy loukulla päivän mittaan katsomassa, jos Loki olisi palannut sinne.
Siskot on töissä, joten ystävämme Irmeli tulee ajelemaan alueelle. Elina ajelee alueella ja juttelee parin havainnon tekijän kanssa. Loki hiippailee kylällä pihoja pitkin ja hänelle on selkeästi muodostunut tuttu reitti, mitä käyttää. Reviiri on vakio.
Irmeli soittaa, Loki on ihan hänen vieressään talon pihassa! Soitan Elinalle ja samalla hyppään autoon. Olen kahdessa minuutissa paikalla, Elina on paikalla.
Olen nokakkain taas Lokin kanssa, sirkustemput kehiin. Matalaksi, makkarat ja kissanruoka taskusta, juttelen mukavia. Loki näyttää ihanan hyväkuntoiselle, kuuntelee mua korvat höröllään, mutta päättää taas poistua paikalta.
Juoksen pihojen poikki taas koululle päin Lokin jäljessä, Elina näkee Lokin joka suuntaa taas sinne mistä juuri tultiin. Lämmittelen hetken Elinan autossa ja mietitään mitä seuraavaksi tehdään.
Päätetään rauhoittaa tilanne, koska kaikki Loki selkeästi lähtee aina pois, kun on liikaa hälinää ja aktiviteettia. Menen kotiin lämmittelemään. Nyt kuitenkin tiedetään että Loki on kunnossa, se on melkoinen helpotus.
Siirryn vähän toiseen paikkaan, josta on tullut havaintoja. Seisoskelen, kävelen rinkiä, pidän välillä autoa käynnissä, kyllä Loki sen tunnistaa. Kuulen että joku ihana ihminen on tehnyt ruokapolun metsästä omalle pihalleen, jossa on lämmin peti ja portti, jonka voi laittaa perässä kiinni. Jos vaikka saataisi Loki sinne. Käyn katsomassa paikan ja lainaan pari silakkaa, joilla vahvistan polkua pihaan. Elina tulee pienen ajelun jälkeen luokseni passipaikalle ja tuo mulle juustovoileivän, joka tulee tarpeeseen tässä vaiheessa päivää. Mietitään mitä tehdään seuraavaksi.
Havainnot hiljenee taas, kuten joka iltapäivä. Lähden kotiin lepäämään ja lämmittelemään.
Viiden päivän jännitys ja fyysinen rasitus vie naisesta voiton. Kaadun petiin ja nukun. Sami ottaa vahtivuoron, käy vetämässä loukulta tonnikalasukkaa kotiin päin.
Taas on huoli siitä, että pakkanen taas kiristyy - vieläkin!!
Käymme loukulla kahden tunnin välein, ei jälkiä, ei Lokia.
6. päivä
Päätimme edellisenä iltana, että vaihdetaan Samin kanssa passivuoroa, jos Loki vaikka tulisi Samin luo. Sami aloittaa samasta passipaikasta jossa olen viettänyt kaksi viimeistä aamua. Saamme havaintoja metsän läheltä, siitä metsän läheltä, jossa olin edellisenä päivänä viimeksi passissa!
Loki on selkeästi jättänyt koulun läheisen metsän, sen loukkumetsän kokonaan. Saamme lisää havaintoja, Sami siirtää passipaikan lähemmäs havaintopaikkaa. Sami käy jututtamassa ihmisiä siellä, laputamme lisää aluetta. Saamme kuulla, että talojen pihoissa on paljonkin jälkiä ja saimme kuulla yhden pariskunnan syöttäneen Lokille kissan kuivaruokaa edellisenä iltapäivänä ja iltana. Loki on saanut edes jotain syötäväkseen ja toivomme että se tuo Lokin uudelleen samaan pihaan.
Paljon havaintoja taas samoihin aikoihin kuin muinakin päivinä. Loki liikkuu kuin kello. Sami jatkaa passissa ja minä käyn loukulla säännöllisesti.
Päätämme kokeilla mummikorttia, eli mutsi käy viemässä Samille Lokin ruokakulhon. Mutsi kävelee tuttua reittiä kotiin jättäen omia hajujaan matkalle. Loki on mummin mussukka.
Sami ottaa Lokin kulhon ja menee erääseen pihaan. Kolisuttelee ruokakulhoa kuten aina kotona tehdään ennen kuin annetaan Lokille ruoka. Sami näkee Lokin, Loki pysähtyy kulhon kolisutteluun eikä menekään ison tien yli toiselle puolelle kuten oli menossa. Loki pysyy alueella.
Elina pitää mua ajan tasalla mesen kautta samalla kun juttelee Samin kanssa puhelimessa. Mua jännittää niin paljon, että meinaa yrjö lentää!
Pakkanen huitelee -25 asteessa.
Sami käy juttelemassa ja lämmittelemässä pariskunnan luona, joka oli ruokkinut Lokia. Päätämme tässä välissä siirtää loukun samaan paikkaan. Saamme näiltä ihanilta ihmisiltä luvan tuoda loukku heidän pihaan. Sami tulee kotiin lämmittelemään.
Antti tulee siirtämään loukun Samin kanssa. Mietimme tähän väliin pikagrillausta loukun vieressä ja sen jälkeen pikapoistumista. Kello on kuitenkin jo sen verran, ettei uskalla jäädä grillaamaan, Loki hakeutuu jo tuohon aikaan jonnekin suojaan lepäämään.
Paistan siis kotona lohta ja laitamme sen loukkuun.
Sami käy vielä päivän päätteeksi vetämässä tonnikalasukkaa meidän lähimetsässä tuttua reittiä kotiin päin.
Pakkanen on todella paha, annan Samin levätä ja käyn loukulla kahden tunnin välein. Mittari näyttää pahimmillaan -29,5 astetta.
7. päivä
Uusi aamu, Sami lähtee taas passiin samalle alueelle, mihin päätettiin päivä eilen. Käy juttelemassa ihmisille, katselemassa näkyykö jälkiä. Ei mitään! Epätoivo alkaa taas hiipimään ihon alle, mutta sitten saan puhelun. Loki on nähty taas siihen samaan aikaan kuin aina ja samassa paikassa, mutta ilmoittajalla oli mennyt vähän aikaa että oli löytänyt ilmoituksen ja sai soitettua. IHANAA!! Loki on edelleen kunnossa!
Päätimme jo etukäteen, että tänään kokeilemme taas kaverikoiraa, tällä kertaa eri koiraa kuin aiemmin - ihanaa neitibroholmeria johon Loki on hulluna. Rode ja Sinikka tulee paikalle ensin iltapäivällä ja uudelleen illalla vahvistamaan hajujälkeä. Sinikka käy Roden kanssa tien päässä sillä alueella, jossa Loki pyörii ja lähtee tuttua reittiä kotiin päin. Rode ei tarvitse karttaa, sillä hän tulee suoraan meille kotiin tonnikalajälkeä pitkin, hieno Rode!
Illalla teemme sama uusiksi. Heitän Roden ja Sinikan meiltä takaisin autolle, ajetaan vielä kertaalleen meille auton pöhöttimet täysillä, jonka jälkeen he lähtevät kotiin toista kautta ja tuuletin autosta pois päällä. Sovimme vielä, että jos Loki ei ole loukussa, tulee Rode vielä seuraavana päivänä huudeille pyörimään.
Juttelen Elinan kanssa, joka enteellisesti kommentoi; “Pakkanen laskee lauantaina. Vaikka sitä ennen tää on paketissa”. Ilman jatkuvaa tsemppausta tämä olisi ollut melkoisen raskasta. Ihanaa että meillä on Elina ja Antti ja siskot ja mutsi ja faija ja kaikki ystävät!
Elina ilmoittaa, että saamme toisenkin loukun käyttöömme ja sovimme jo mihin se sijoitetaan. Sami grillaa illalla loukulla ja tulee kotiin. Käydään loukulla taas kahden tunnin välein, pakkanen -30 astetta.
8. päivä
Sami menee passiin tuttuun paikkaan, käy taloja läpi juttelee ihmisten kanssa. Käy läpi talot, että kaikki varmasti osaa ilmoittaa havainnoista meille. Käymme Elinan kanssa vielä kartalta läpi aluetta ja huomaamme muutaman tien, jota ei ole laputettu kokonaan. Elina ja Antti tulee illalla auttamaan laputtamisessa.
Samalla sovin siskon kanssa, että hän lähtee hakemaan toista loukkua ja tuo sen meille. Toinen sisko tulee siirtämään loukun meidän kotoa paikalleen klo 16.
Mietimme vielä keinoja Elinan kanssa, miten saisimme Lokin lukkoa auki ja päädymme siihen että kokeilemme vielä kertaalleen mutsi + Dan -korttia. Samalla päätetään ettemme käytä kaverikoiraa uudelleen samana päivänä, ettei tule liikaa hajusekoituksia.
Sami on passissa tutulla paikalla ja odotan kotona havaintoja tai uutisia, kävelen rinkiä, lattiassa on kohta jo reikä!
Sami kiertelee taloja Lokin alueella ja näkee Lokin viereisen talon pihassa lautapinolla. Sami lähestyy Lokia, juttelee Lokille, tekee kaikki sirkustemput, tarjoaa herkkuja. Loki katsoo Samia ihan Lokin näköisenä. Sami jatkaa juttelua n. 10 min ja päättää kokeilla pois kävelyä taktiikkana, kun Sami kääntää selän ottaa Loki hatkat. Saan heti perään kolme havaintosoittoa, Loki suuntasi pihojen poikki taas tuttuun metsään.
Päätetään taas rauhoittaa tilanne, ettemme aja Lokia pitkälle pois nykyiseltä alueelta. Sami siirtyy passiin vähän kauemmas. Havainnot hiljenee, kuten joka päivä tähän aikaan, Sami tulee kotiin syömään ja lämmittelemään. Suunnittelemme jo samalla sitä, mitä sitten jos tämän päivän yritykset ei tuota tulosta.
Lähden viemään mutsia ja Dania Lokin mestoille klo 14. Kävelevät, juttelevat, leikkivät, jättävät hajujälkiä itsestään. Mutsi helistelee tuttua iltapalatuubia, talouspaperirullaa jossa on koirankeksejä - mummin ja Lokin yhteinen juttu. Dan ja mutsi tulee kotiin klo 15, ei näkynyt koiraa eikä jälkiä missään, mutta nyt on jätetty sellaiset hajut, että Loki varmasti tietää kuka siellä on ollut.
Klo 15.48 puhelin soi, Loki on erään talon terassilla, kundia joka soittaa pelottaa kun Loki on niin iso. Kysyy, meneekö sulkemaan terassin lasioven niin Loki on tilassa, josta ei pääse pois? NO KYLLÄ! Mennään Samin kanssa ihan sekaisin, sinkoillaan kuin heikkopäiset ja puetaan päälle, yritetään muistaa mukaan kaikki tarvittava. Hyppäämme autoon ja olemme paikalla 6 min myöhemmin.
Katsomme millaisessa paikassa Loki on, käymme läpi huoneet joista pääsee terassille ja päätämme kokeilla lähestymistä kodinhoitohuoneen kautta. Sami avaa oven hiljalleen, menee polvilleen ovensuuhun ja alkaa juttelemaan Lokille. Loki urisee hiljaa, mutta se laantuu sitä mukaan mitä enemmän Sami juttelee. Ilmoitan siskolle, ettei loukkua tarvitse tulla viemään kun Loki saadaan nyt kiinni. Ilmoitan Elinalle, että nyt se tapahtuu!
Menen Samin kanssa ovensuuhun, istun polvillani ja lässyttelen kaikkea mamman murusta ja kullasta saakka, juttelen ja Loki huojuu istuen silmät kiinni. Yritän tarjota herkkukissanruokaa, mutta ei vain anna periksi.
Pääsen juttelun lomassa siirtymään koko ajan vähän lähemmäksi Lokia. Hetken päästä Loki antaa tulla jo niin lähelle että päätän ojentaa käden ja antaa haistaa hihnaa jolla Loki on tarkoitus ottaa kiinni. Ojennan käteni Lokin kuonon viereen, Loki alkaa haistelemaan hihnaa, sitten peukaloani, siirtyy siitä takin hihaan ja - LUKKO ON AUKI!
Lokin häntä pyörii kuin lentokoneen potkuri, hyökkää mun syliin, nuolee naaman ja korvat, ei tiedä miten päin olisi. Loki on taas LOKI! Sami tulee ovelle ja sama riemu alkaa uudelleen. Siirrymme kodinhoitohuoneeseen, annamme kaikki namit ja kissanruoat Lokille, mitä taskuista löytyy. Hotkimisen vauhdista huomaa kuinka nälkäinen Loki on.
Puen Lokille valjaat päälle, hihnan kiinni, itken ilosta! Siirrymme ulos kodinhoitohuoneesta sisälle taloon. Loki tervehtii myös talossa asuvan kundin kuin parhaan kaverinsa, aiheutamme hänelle lievän koirakuumeen ja Lokista otetaan monta kuvaa muistoksi. Halataan, kiitetään, itken taas ja Loki hyörii ja pyörii kuin olisi ihan normaali itsensä.
Lähdemme ajamaan Tammiston Univetiin, istun Lokin kanssa takapenkillä ja soitan matkalta että olemme tulossa. Käymme kaikki läpi, ennakkotiedot kirjataan tarkasti ja meille kerrotaan että pääsemme saman tien sisään, kun olemme paikalla.
Loki on niin väsynyt että meinaa nukahtaa, yritän pitää koiraa pystyssä ja samalla puhua puhelua.
Perillä Univetissä. Loki pääsee punnituksen jälkeen hoitohuoneeseen, tarkistan vielä vaa’alla että Lokin kaikki tassut on varmasti levyn päällä. Vaaka näyttää 10 kg vähemmän kuin viikko sitten!
 |
| Väsynyt pieni poju |
Lokista otetaan kaikki mahdolliset kokeet, hoitaja tsekkaa kaiken, lääkäri tsekkaa kaiken ja vääntelee Lokia lähes solmuun. Loki ei arasta mitään kohtaa ja antaa lääkärin tehdä ihan kaiken ilman vastalauseita. Odottaessamme kokeiden tuloksia Loki saa kulhollisen ruokaa ja vettä. Aika huimalla vauhdilla menee safka alas!
Saamme kuulla, että kaikki on hyvin. Loki on kokeiden perusteella täysin terve tyyppi, ei mitään vikaa missään! Uskomaton Superdog! Itken taas kassalla maksaessani käyntiä, sille ei vaan voi mitään, olen niin onnellinen!
Lähdemme kotiin, sisko ja mutsi odottaa meillä jo Lokin näkemistä. Tulemme kotiin, Loki tervehtii heti pihalla tutut naapurit normaalilla ilolla. Pääsemme sisään ja Loki moikkaa mutsin ja siskon isolla riemulla, mutta nopeasti ja sen jälkeen kiertää kaikki huoneet - joku puuttuu. Soitan Danin isälle, joka tuo Danin saman tien kotiin. Ai sitä riemua, kun Dan tulee paikalle!! Se oli Dan, jonka perässä Loki lähti kotiin päin! Dan istahtaa lattialle, Loki menee maate viereen ja painaa päänsä Danin syliin ja nukahtaa. Taas kihoaa kyyneleet silmiin.
 |
| Dan ja Loki |
Elämä normalisoituu
Jälkikäteen vierailin perheen luona talossa, jonka terassilta Loki löytyi ja he pitivät Lokin ilmestymistä terassilleen siunauksena. Heille koira on pyhä eläin ja vain jumala on voinut johdattaa Lokin heidän luokseen. Halaamme, nauramme, juttelemme, kerron Lokin tarinan heille. Halaamme lisää, juttelemme lisää, itken, perheen äiti itkee. Ihana perhe!
Loki on tätä kirjoittaessani jo lähes oma itsensä. Iloinen hyörijäpyörijä, joka pussaa korvat märäksi ja rakastaa kaikkea ja kaikkia. Haluaa jo riehua ja leikkiä, mutta on meissä vielä enemmän kiinni kuin ennen. Lokin unet on hieman jo rauhoittuneet, eikä enää herätessä katso pelokkaana ympärilleen, että olemmeko me todella paikalla, vai oliko se vaan unta.
Lokin ainoa fyysinen “vamma” reissusta oli haava kirsussa, joka on jo nätti arpi. Loki selvisi lähes ruoatta, auton töytäisyn, kovat pakkaset ja kaiken muun mistä emme edes tiedä. Meidän rakas Superdog-Rambo-Ninja, melkoinen mies ja melkoinen selviytyjä. Ruoka maistuu ja untakin on tullut kulutettua tässä reissun jälkeen, painoa Loki on saanut ihan hyvin jo, mutta yritämme saada sen hiljalleen takaisin. Vähän useammin ruokaa kuin normaalisti, mutta pienissä erissä.
Nyt Loki lepäilee omassa pedissään ja välillä katsoo Samin kanssa lätkää. Ihanaa että Loki on kotona!
 |
| Loki rentoutuu |
| Päiviä | 7,5 |
| Ariksen etsinnät | 5 |
| Kertun etsinnät | 1 |
| Väiskin etsinnät | 1 |
| Etsijäkoirien kilometrit yhteensä | 9,4 |
| Näköhavainto ilmoituksia | 40 |
| Jälkihavainto ilmoituksia | 20 |
| Omia näköhavaintoja | 6 |
| Nuotioita | 1 |
| Kertakäyttögrillejä | 3 |
| Makkarapaketteja | 6 |
| Lohta | 800 g |
| Possun ulkofilettä | 1 kg |
| Tonnikalapurkkeja | 10 |
| Broileria | 2 kg |
| Lasten sukkahousuja | 5 |
| Kissan purkkiruokaa | 5 |
| Emännän kilometrit kävellen | 107,3 |
| Isännän ajokilometrit | 500 |
| Siskojen ajokilometrit yhteensä | 1000 |
| Kadonnut-ilmoituslappuja | 350 |
| Loukkuja | 1 (varalla1) |
| Lokin menetetyt kilot | 10 |
| Lokin naarmut/haavat | 1 |
| Kaverikoiria | 2 |
| Etsijöitä (perhe) | 7 |
| Etsijöitä (ystävät) | 3 |
| Etsijöitä, joista tuli uudet ystävät | 2 |
Kiitos Etsijäkoiraliitolle, kiitos siellä Elinalle ja mun sankarille Arikselle, kiitos myös Kertulle ja Kaisalle ja Antille ja Väiskille. Etsijäkoiraliitto tekee arvokasta työtä ja ihmiset siellä ovat mukana isolla sydämellä! http://www.etsijakoiraliitto.fi
Kiitos myös perheelle, kaikille ystäville, tuttaville ja tuntemattomillekin, joita saimme tsemppausviestejä kaikista kanavista koko viikon ajan! Kiitos vinkeistä ja näköhavainnoista, joita ilman emme olisi Lokia pystynyt jäljittämään niin tarkasti. Kiitos ystävilleni Broholmer yhdistyksessämme, olitte korvaamaton tuki ja apu!
Lokilla todettiin myöhemmin epilepsia, joka oli myös karkureissun "aiheuttaja". Lääkitys toimii ja Loki on edelleen oma ihana itsensä.
